Lunta odotellessa

Tulisi jo kunnon lumipeite, niin että saisi kerätä itsensä pienelle kasalle sohvan pohjalle hyvän romaanin kanssa<3 Odotan myös niitä ihania Joululauluja, jotka alkavat soimaan ympäri Suomen kauppoja ja radiokanavia. Odotan myös kulkusten helinää ja joulupukin kuumaa linjaa. Mutta vielä en ole päässyt tähän ihanaan Joulufiilikseen, ajatuksen pyörii lähinnä työn ympärillä ja kaikkien pienten projetkien, joita keksin vähän väliä ajan kuluksi. Muutama viikko ja sitten on taas kaikki auki. Aluksi ajattelin pitää loman ja sitten lähden taas uudella innolla katsomaan mitä maailmalla on tarjottavanaan. Jos aikaa ja mahdollisuusksia on, lähtisin mielellään myös merien taakse katsomaan millaista meininkiä siellä on. Nyt ei kuitenkaan mikään ole varmaa. Sen luulisi ahdistavan, mutta rakastan sitä<3 Rakastan tietää, että voin viimein ihan itse päättää mitä haluan tehdä ja minne mennä. Maailma on auki niin kauan, kun ei kahlitse sitä oravanpyörään. Sitä odotellessa au revoir ja hyvää itsenäisyyspäivää! ^^ Saa nähdä millaisilla fiiliksillä tulee seuraava päivitys...

Duunissa makkaratehtaalla

Että näin. :) Töitä Jouluun saakka ja sitten pitää taas kattoa mitä keksii. Omaa asuntoa en oo vielä hankkinut, mut eiköhän senkin jossain vaiheessa.. Sitten kun on ensi vuodelle työpaikka. Muuta jännää ei oo tapahtunutkaan, joten taas pitää odotella. :]

Elämä kantaa

Nyt alan laihikselle. Vaikka poikaystävä sanoi ettei tartte, mutta oman terveyden takia haluun pitää painon alhaisempana. Kun mulla menee jalat vähän vinoon ja kuopparinta, niin siksi liika paino voisi olla rasite. Mutta saa nähdä miten se onnistuu kaikkien herkkujen ja roskaruoan keskellä. :p

Sitten muita asioita. Sain työharjoittelupaikan, mikä on askel lähempänä oikeita töitä. Heti kun saan töitä muutan omaan asuntoon. Odotan sitä jo, vaikka tiedän, että se tuo suuren vastuun ja paljon töitä.

Vielä lisää. :D Alan opiskella itsekseen vähän kaikkea. Esim. Tähtitiedettä ja biologiaa (lähinnä luontoa ja sen ilmiöitä). Vaikka mitään ei olisi pakko opiskella, niin on kamala tietotarve. Kai se johtuu siitä, kun ei oo enää koulussa ja pakoteta opiskelemaan. Mutta nyt taas hei hetkeksi ja voimia kaikille :)

Elämä on hassun ihanaa

Kaikki vaan menee eteenpäin, vaikkei mistään ole varmuutta. On se mukavaa.^^ Oon työharjottelussa vielä kolme tai neljä viikkoa ja sit pitää katella jos muuttais pois kotoa. Saa nähdä miten onnistuu. :) Nyt menee ihan hyvin. Tajusin myös ettei oo ollu kunnon angstia ikuisuuksiin. Kai se vain johtuu siitä kun vanhenee. Maailma ei romahda enää pikkutuulista, kuten ennen. Mietin myös miten paljon odotan sitä että alkaisi elämään, koska nykymaailma ja sen teknologia luovat niin sumean muurin etten aina tiedä elänkö vai olenko vaan. Siksi olisi ihanaa välillä mennä ulos ja kohdata kaikki sellaisenaan, eikä vain katsoa yhtä suppeaa ja pitkälle jalostettua kuvaa maailmasta ja sen menosta. Jos kuulostaa oudolta, se voi johtua osaltaan väsymyksestä. Tänään oli ensimmäinen vapaapäivä yli viikkoon. Mutta nyt hyvää yötä!

Hei taas :)

Tauon aikana ehti tapahtua kaikenlaista. Ensinnäkin kävin laivalla ja oli aivan ihanat ilmat<3 Kuten varmaan kuvasta huomaakin :D Laivalle mentiin perjantaina ja vietettiin lauantai päivä laivassa. Aamulla oli herkullinen meriaamianen ja päivällä samaa linjaa jaktava päivällinen.
Laivalla shopattiin kuitenkin myös paljon. Mukaan tarttui paljon karkkia ja muuta pientä kivaa. Sitten perjantai iltaan.. Käytiin tanssimassa ja kuuntelemassa bändiä. Join yhden drinkin, mutta en oikein pitänyt sen mausta. Alkoholi maistui turhan paljon. Sitten tanssin vaikka kuinka kauan, koska rakastan tanssimista<3 illan loppupuolella vanhemman puoleinen mies tuli hakemaan tanssiin. Poikaystäväni oli hakemassa drinkkejä ja ennen kuin ehdin vastaamaan mitään, niin mies veti minut kädestä tanssilattialle. Kaiken kukkuraksi mies oli kännissä eikä lainkaan osannut tanssia. Lähetin vain apua pyytäviä katseita pöytään ja tanssin biisin loppuun. Poikaystäväni mökötti hieman kun palasin, mutta se meni onneksi ohi.
Sitten laivalta takaisin Suomen maalle. Tällä pitkällä aikavälillä on ehtinyt olla monia kauniita päiviä ja tämä jalkakuva on yhden ihanan päivän aikana otettu. Kuvassa on lenkkikengistä toinen, jonka ostin juoksua varten. Lyötiin porukalla vetoa, että vuoden päästä pitää pystyä juoksemaan jokin tietty matka, tai joutuu nöyryytyksen kohteeksi. Minulle lankesi 10 km. Olen treenannut hieman, mutta pisin matka putkeen on edelleen 3 km. Jännittää hieman mitä tästä tulee..
Sitten vielä hyppäys taaksepäin juhannukseen. Se vietettiin ihan omissa porukoissa sen sijaan, että oltaisiin menty Keuruulle konffaan. Kyllä se vähän harmitti, kun en viime vuonnakaan päässyt, mutta onneksi oli kivaa mikä korvasi sen. Illan lopuksi juotiin hieman, mutta en ottanut paljoa, koska en halua ikinä olla humalassa. Illalla laulettiin singstaria ja hengailtiin porukassa johon kuului myös kaksi suloista (ja hieman villiä) koiraa. Myöhään sitten tanssittiin (poikaystävänikin suostui mukaan). Illasta jäi muistoksi kamala määrä kuvia ja muutama video. Niitä ei voi kuitenkaan täällä julkaista ;)
Lopuksi kuva muistuttamaan siitä, kuinka lainkuuliaista porukkaa suomalaiset ovat. :D Kuva on Tampereelta, että terveiset vaan sinne. Ja lopuksi hieman surullisia uutisia, en päässyt opiskelemaan. Kaikkein kamalinta oli, että sain molemmista pääsykokeista hylätyn :/ En muista koskaan saaneni mistään hylättyä ja numerot ovat pysyneet keskitasolla ja siitä hieman ylemmäs. En voi käsittää sitä.:/ Mutta ehkä näin oli tarkoitus tapahtua. Jumalalla on muita suunnitelmia, eikä auta muu kuin pysähtyä kuuntelemaan..

PS. Ihanaa kesää kaikille! Nautitaan siitä vaikka vähän sataisikin.^^

Päivitystä kuulumisiin.:>

Pitkästä aikaa vähän kuulumisia.:D On pitänyt tämäkin hoitaa aikoja sitten, mutta on vain jäänyt. Ensimmäisenä haluan kertoa, että työt on viimein poissa kalenterista ja kesä voi virallisesti alkaa<3 Ei enää selkään puukotusta tai valitusta<3 Silti kaikki myötätunto sinne jäävien puolesta. Ei ole helppoa elämä, kun ei ymmärrä mitkä arvot elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Vaikka olisi kaikki maailman rahat, niin lopussa se ei merkkaa yhtään mitään. Siksi olisi niin tärkeä saada kaikki kuulemaan Pelastuksesta. Se unohtuu liian usein..
Sitten ajassa taaksepäin.:D Pääsin ylioppilaaksi ja kävin pääsykokeissa. Juhlat meni hyvin ja pääsykokeet kohtalaisesti. Pääsin kaksiin pääsykokeisiin, mutta kummastakaan ei jäänyt kovin varma fiilis. Yllättyä voi siis vain positiivisesti.:D Ensimmäisissä pääsykokeissa oli aivan ihana ryhmä, kaikki tuli toimeen kaikkien kanssa ja hiljaiset hetket oli harvassa. Toisella alalla ei juuri tarvita sosiaalisuutta, eikä pääsykokeissakaan siksi pahemmin juttu lentänyt. Mutta nyt siis vain odotan jännityksellä heinäkuuta.:)
Ja sitten kesän ensimmäinen jalkakuva (ompas se kamala :D). Tämä on mökiltä, kun oli yo-juhlat. Silloin oli aivan ihanat säät<3 Toisin kuin nyt (tänne jäätyy, hrr). Jalkakuvasta ei varmaan sen enempää.

Tässä on kuva matkalta mökille. Kaikki nurinkurin.:D Mutta silloinkin oli upeat maisemat ja ihana sää. Sitten asiasta kukkaruukkuun (sori jos sekoilen, kello on kohta 20 yli 3) menen poikaystävälle vähän yli viikoksi ja juhannuksen jälkeisenä viikonloppuna olisi tarkoitus ravistaa Suomen pölyt jaloista ja suunnata laivalla Ruostiin, risteilylle siis. Sieltä yritän väsätä jonkinmoista postausta, kun tälläisistä pitkän aikavälin postauksista tulee niin sekalasia.

PS. Tinylavin blogi sai shoppauskärpäsen puremaan ja sainkin sen ansiosta aivan ihanat kengät, jotka saattavat olla ensimmäiset sopivat ongelmajaloilleni, sekä yhden kivan paidan. Niistä ei ole nyt kuvia, mutta laitan ehkä jos rupean kirjoittamaan tätä blogia ilman anonyymiutta. Mutta voimia kaikille ja kuullaan taas! :)

Liukumäkeä väärään suuntaan..

Tänään sitten lähti jo toinen työntekijä. Silti se työnantaja ei tunnu ymmärtävän, että vika saattaisi olla hänessä. Jos sama meno jatkuu, niin en tiedä jaksanko viikkoa kauempaa.. Mutta huomenna on onneksi helatorstai ja saa päivän hengähtää<3 Vaikka olenkin päässyt hieman helpommalla, koska uudet työntekijät joutuvat helpommin silmätikuksi. Päiviteltiin asiaa työkaverin kanssa tänään aika kovaan ääneen, mikä saattoi kaikua myös joidenkin työntekijöiden korviin. Pomo oli nimittäin loppupäivän hieman hiljaisempi. Ei edes valittanut virheistä, mitkä tehtiin lähes tahallaan vain siksi, että huolellinen työ ei enää kiinnostanut. Nyt saa nähdä mihin tilanne kehittyy, kun toisen työntekijän paikka on taas auki. Stressaavaa tulee olemaan, se on selvää, mutta muusta en tiedä.


Käytiin nyt illalla koiran kanssa ihailemassa kesän heräämistä ja sen aiheuttamaan upeaa lampea<3 Aurinko paistoi juuri sopivasti ja se loi ihanan kesäisen tunnelman. Napsin paljon kuvia, mutta tässä nyt yksi. Kuvassa puunrunko muistuttaa hieman kasvoja, jos katsoo tarkasti. Muu saa jäädä mielikuvituksen varaan. Ajattelin muuten tehdä kesällä jalkasarjan, eli kuvia jaloistani eri paikoissa, missä ehdin kesällä käydä. Toki muutakin, mutta se olisi jokin yhtenäinen teema kesälle. Mutta nyt alkaa väsyttää joten hei hei (:

Miten tässä kävi näin?

Viime tekstissä iloitsin työpaikasta. Nyt en enää tiedä mitä ajatella. Kaksi ensimmäistä päivää olivat aivan kauheita ja meinasin jo toisena lähteä pois. Pomo huusi vähän väliä milloin mistäkin. Myös muut työkaverit (jotka ovat kai samaa sukua pomon kanssa, siis virallisesti) suhtautuivat hyvin nyrpeästi minuun ja toiseen kesätyöntekijään. Kaiken lisäksi työ oli todella raskasta, mutta piste i:in päälle oli pomon kettuilu. Se meinasi olla jo liikaa. Toisena päivänä pomo tuli katselemaan, kun teimme hieman rauhallisempaan tahtiin töitä, koska kello alkoi jo lähestyä neljää. Sitten se tapahtui. Pomo langetti meille tai pelkästään työkaverilleni (en ole varma) uhkauksen potkuista, jos tahti ei kovene. Olin ihan shokissa enkä oikein osannut sanoa työkaverilleni mitään, kun hän kyseli mitä sanoisi, jos ottaisi eron jo heti. Sovittiin, että työkaverini sanoisi asiasta seuraavana päivänä. Sitten palasin äidin kyydissä kotiin ja lopulta murruin. Kerroin kaiken ja äitini oli yllättynyt ja järkyttynyt tai jotain vastaavaa. Onneksi sain kuitenkin tukea. Poikaystäväni oli eniten järkyttynyt ja hyvin vihainen siitä kohtelusta, mitä työpaikallani sain. Sain paljon neuvoja, ohjeita ja tukea. Seuraavana päivänä palasinkin hieman vastahakoisesti työpaikalle.

Työkaverini oli lähtenyt. Minua harmitti todella suuresti, koska olisin halunnut sanoa hänelle vielä paljon asioita, jotka olivat vieneet yöuneni. Ensinnäkin olisin halunnut kertoa hänelle, että vika oli pomossa eikä hänessä. En kuitenkaan saanut tilaisuutta siihen. Työ jatkui samaan malliin, mutta hieman rauhallisempana. Raadoin minkä pystyin pahasta flunssasta huolimatta. Lopulta tuntui, että kelpasi.

Olen siis nyt ollut tuolla työpaikalla viikon ja saanut kestää jos jonkinmoista huutoa ja kettuilua. Onneksi valtaosan ajasta saa puurtaa työmaalla ilman valvovaa silmää. Muuten en ehkä jaksaisi. Työpaikalle tuli myös uusi työntekijä eilen, joka sai tänään maistaa pomomme todellista luonnetta. Pomo huusi myös minulle, mutta en jaksanut enää reagoida. En edes välittänyt. Lopulta pomo tajusi huutaneensa turhaan, koska en ollutkaan syyllinen virheeseen. Anteeskipyyntöä oli aivan turha odottaa. Nyt pääsin onneksi viikonloppulomalle ääni lähes kokonaan poissa ja aurinkoihottumaa käsissä (olen hieman allerginen auringolle). Lisäksi varvas on turvonnut ja hieman kipeä, mutta en tiedä mistä se johtuu.

Istun nyt koneella kirjoittamassa tätä. Olo on hieman parempi, vaikka flunssa onkin kova. Tiedän vain sen, että tämä viikonloppu tulee sujahtamaan lujaa ohi edes vilkaisematta minuun päin. En jaksa jarruttaa sen menoa vaan mielummin heittäydyn sen vietäväksi kunhan saan vain levätä. Levätä ja nukkua ilman, että koko ajan työmurheiden raskas pilvi seuraa kulkuani. Odotan vain sitä hetkeä, kun saan viimeisen kerran suunnata kohti kotia ja pyyhkiä mielestäni ilkeän kuvan työpaikasta. En tiedä mikä on se päivä, mutta silloin tiedän olevani vapaa. Siihen asti on vain yritettävä jaksaa ja kylmettää itsensä, jotta pomon huudot kaikuisivat tyhjille kujille.

PS. Vai olisiko tämä sittenkin koettelemus, jonka on tarkoitus kasvattaa? Ehkä se selviää ajallaan..

Töitä! <3

Sain töitä.^^ Kaikki tämä työ, vaiva ja tuska ei sittenkään ollut turhaan. Kiitos Herralle! Ja niille muutamalle ihmiselle, jotka kannustivat aktiivisuuteen. Nyt voin nauttia kesästä ilman, että tarttee stressata tulevaa. Voi tulla töistä ja olla oikeasti vapaalla.^^ Tämä alituinen kotona olo ja "vapaa" ei nimittäin ole lainkaan rentouttavaa, koska sitä on päivästä toiseen. Se on pikemminkin uuvuttavaa. Kaipaan jo jotain säännöllisyyttä sekä rytmiä ja jotain, millä saan elämälle taas jonkin tarkoituksen. Tämän viikon kyllä vielä saan levätä ja aion ottaa siitä kaiken irti<3 Torstaina lähden ehkä Kultani luo ja suuntaamme todennäköisesti Vappugospeliin Kouvolaan. On vaan niin ihanaa ottaa rennosti tietäen, että tulevaisuus on ainakin osittain turvattu<3 Mutta nyt laitan uutta huonetta kuntoon ja taidan lähteä sitten pihalle nauttimaan tästä kauniista keväästä! Moimoi.^^

Jotain uutta ja joitain vanhaa.(:

Kiitokset kommenteista!(: Vastaukset löytyy tästä blogista, kun laiskana kirjoitin ne samalla kertaa.:D Mutta nyt niitä kuulumisia.

Töitä ei oo kuulunut ja se vähän stressaa. Jos en saa töitä ja pääsen kuitenkin opiskelemaan, niin elämästä voi tulla aika tiukkaa. Vanhempienkaan tuella ei viitsisi koko ajan elää. En muutenkaan tykkää elää muiden kustannuksella, kun siitä tulee niin helposti tunne että jään niin paljon velkaa.

Ja muuton osalta kuuluu hyvää. Vanhalle talolle on ostaja ja uusi talo on jo valmiina. Kaikki sujuu niin hyvin kuin vain voi. Jumala kyllä oikeasti pitää omistaan huolen, eikä silloin ole väliä onko lama vai ei. Se tuntuu ihmeelliseltä, mutta kasvattaa luottamusta. Itsellä se on kyllä vähän heikoilla, kun tulevaisuus on niin hämärä. En edes ole varma sovellunko sille alalle, minne olen hakemassa. Vaikka sain aiemmin jo sanan siitä että kaikki järjestyy, niin silti tulevaisuus pelottaa. Entä jos kaikki ei menekään niin kuin pitää? Mutta on vain pakko luottaa siihen, että kaikki sujuu niinkuin on tarkoitus. Siihen asti ei auta kuin odottaa kärsivällisesti.

Asiasta kukkaruukkuun, rakastan tätä kevättä. Kun aurinko paistaa ja luonto alkaa heräillä, niin on niin ihanaa kävellä pitkin pikkuteitä ja vain olla. Luonto on ainoa paikka, missä kukaan ei vaadi mitään tai ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Siellä vain kaikki jatkaa samaa tuttua rataa murehtimatta sen enempää menneitä kuin tuleviakaan. Tässä maailmassa vaan unohtuu helposti mikä oikeasti merkitsee.

Tästä tuli kyllä hieman raskas postaus.:D Väsymyksellä on varmaan osansa asiaan. Mutta toivottavasti seuraava on kevyempi. Kuulumisiin siis! (:

Pitkästä aikaan hieman kuulumisia.:>

Elämässä on tapahtumassa suuria muutoksia ja ne samalla jännittää ja pelottaa. Aluksi hieman menneistä. Sain yo-kirjoitukset loppuun<3 Se tuntuu vaan niin mahtavalta, kun lukio on viimein ohi. Nyt on kuitenkin tarkoitus miettiä tulevaisuutta hieman vakavammin ja hakea opiskelemaan. Olen jo suunnitellut toimintaterapeutin alaa, koska se vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Voisin hyödyntää siinä niin taiteellista lahjaani kuin taitoani tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Jatkuva sosiaalisuus kuitenkin hieman hirvittää, koska olen hieman erakko. Se voisi koitua taakaksi parisuhteelle, jos työpäivän jälkeen haluaisin olla vain omissa oloissani. No mutta siihen on niin pitkä aika, että en viitsi murehtia. Ja kasvan varmasti myös henkisesti jonkin verran ennen sitä.

Sitten taas hieman menneitä tapahtumia. Olin kihlattuni luona muutamia päiviä ja paruhteemme sai tosissaan uutta potkua. Ei se koskaan kuollut ole ollut, mutta riidat ovat syöneet välimatkaan yhdistettynä aika paljon siitä. Nyt kuitenkin suunta on parempaan ja osasyynä siihen oli se, että sain Kullaltani ruusun, joka tuli todellakin täysin yllätyksenä kesken singstarin.:D Spontaania ja ihanaa<3 Sitten käytiin vielä syömässä kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa<3 Ja niin edelleen..

Ja sitten vähän vakavampiin asioihin. Olen nyt miettinyt hieman tätä uskoa ja uskonelämää ja kuinka ne saisi hieman virkeämmäksi. Olen jo pitkään pohtinut sellaisen vihkon tekemistä, johon kirjoittelen tärkeitä opetuksia ja rukouksissa tulleita ajatuksia. Niitä on sitten myöhemmin hyvä puida ja niistä saa uutta voimaa. Nyt vaan pitää muistaa toteuttaa tämä suunnitelma.

Asiasta kukkaruukkuun. Painoni on noussut enkä oikein tykkää siitä. Olen ollut ikäni laiha ja siksi painoni nousu on myös ulkoapäin huomattu. Ulkoinen palaute ei kuitenkaan ole syynä siihen etten pidä painon noususta, vaan se etten ole tottunut siihen. Tuntuu erilaiselta ja näyttää myös. Siksi ajattelin yrittää hieman laihduttaa ja ajatusten osalta se on jo alkanut onnistua. Mieleni tekee enemmän terveellistä ruokaa kuin karkkeja ja herkkuja. Ainoa ongelma on, etten omista puntaria. Siksi en yhtään tiedä miten paino heittelee milloinkin, mikä on toisaalta hyvä. Kultani luona on kuitenkin puntari ja ajattelin siksi punnita siellä, kun välillä käyn. Silloin muutos näkyy, jos sitä on johonkin suuntaan tullut. Ja osaan myös pitää tämän painon pudotuksen hallinnassa, etten sorru liiallisuuksiin (onneksi se on vaikeaa, koska tykkään niin syödä<3).

Ja sitten suurimpaan muutokseen. Lauantaina on edessä muutto täältä Kymenlaaksosta Pohjanmaalle. Väli on suuri, mutta koska lapsuuteni elin Pohjanmaalla, on se kuin paluu juurille. Tämän viikon kuitenkin joudun pakkailemaan ja heittämään kaiken turhan roskiin. Rankkaa se tulee olemaan, mutta olisi se kuitenkin joskus tullut eteen. Ja jos saan kerättyä tarpeeksi rahaa (ja pääsen töihin ja saan opiskelupaikan), niin muutto syksyllä tulee olemaan helpompi. Sitäkin hieman jännityksellä odotan. Kultani ei sivarin takia pääse mukana muuttamaan, mutta onneksi välimatka kuitenkin lyhenisi ja siihen on jo osaltaan tottunut. Ja onhan sitten aina se välivuoden mahdollisuus, jonka ehkä käytänkin.:>

Nyt kuitenkin väsyttää niin, että on pakko painua nukkumaan. Vi ses!

Uskovaiset : tiukkiksia ja nipottajia?

On se hassua kuinka ihmiset luokitellaan sen mukaan, mistä pitävät tai mitä tekevät. Esimerkiksi uskovaisena minulla on ollut jonkin verran vaikeuksia ihmisten suhtautumisen kanssa. Uskovaisena saa usein leiman, vaikka sitä ei suoraan sanottaisikaan. Kaikki suhtautuvat hieman eri tavalla, kuin silloin jos sanot olevasi samanlainen kuin muut. Uskovaisiin liittyy myös hyvin paljon ennakko-odotuksia. Tämän blogin avulla haluaisin hieman karsia näitä ennakkoluuloja, ja ehkä kuilu uskovaisten ja muiden välillä kapenisi. Uskovaiset ovat myös ihmisiä siinä missä muutkin. Ja kyllä uskovaisetkin osaavat pitää hauskaa. Tästä aiheesta lisää sitten myöhemmin. Nyt pitää lähteä ulos hieman liikkumaan ja haukkaamaan raitista ilmaa.

PS. Tämänhetkiset kaverini ovat suhtautuneet uskooni hyvin. En ole saanut juurikaan sanomista tai vinoilua.

Täällä taas

Kihlattuni lähti tänään kotiin. Ikävä jo nyt. Välimatkassa on se ongelma, että ei voi noin vain rynnätä kultansa luo. Onneksi muutamme yhteen jossain vähän yli vuoden päästä. Vaikka onhan se varmaan jo yhdessä asumista, jos näkee joka viikonloppu ja asuu "omassa" asunnossa? Tai en tiedä. Saa nähdä sitten myöhemmin miten kaikki järjestyy. Naimisiin ei varmaan mennä ihan vielä tänä kesänä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa..

Tänään näin ambulanssin ja muita autoja kaupan luona. Varmaan kolari tai jotain. Onko normaalia, etten välittänyt siitä juurikaan? Se ei kyllä näyttänyt kovin pahalta ja tilanne oli jo ohi. Silti sen olisi kai pitänyt herättää jonkinmoista järkytystä. Silti vain suhtauduin kuin normaaliin jokapäiväiseen asiaan. En ymmärrä.. Tai sitten kaikki johtui vain väsymyksestä. Onneksi tänä yönä pääsen eroon univelasta, jonka jälkeen tilanne varmaan normalisoituu.

Loma<3

Ihanaa kun viimein alkoi lukuloma kunnolla<3 Tänään pitää toki lukea, mutta saa valvoa ja herätä koska huvittaa. On vaan jotenkin vapaampi olo. Väsyttää vaan. Viime yö meni ketuiksi stressaamisen takia. Heräsin taas aikaisin aamulla panikoimaan sitä kuuntelua. Ja miten se meni? Sitä en tiedä. Kuuntelu itsessään tuntui helpolta, mutta kysymykset ei. Ei riittänyt enää perusidean hahmottaminen, vaan olisi pitänyt osata jotain sanojakin. No, aina ei voi voittaa. Panostan sitten kirjalliseen.

Pääsin tänään viimein lenkille. Olen ollut sairaana, minkä takia en ole juurikaan päässyt ulkoilemaan. Nyt pääsin ja kelikin oli mitä ihanin. Kevätkin on jo tulossa ja se näkyy ja tuntuu tällaisina ihanina kevät-/talvipäivinä. Harmi vaan, että on kamalan liukasta; meinasin rypäistä jo portailla. Että näin. Onneksi tiet oli paremmassa kunnossa. Huomenna sitten uudelleen, jos olisi vähän pirteämpi olo. Nyt väsyttää.

Stressiä ja saamattomuuden tunnetta

Kokeita tiedossa. Olen lukion viimeisellä ja lukuloma alkoi jo, mutta nyt alkoi myös stressi ja laiskuus. Tuntuu etten osaa enää mitään enkä saa mitään hyvää aikaan. Vaikka lukisin en varmaan tuntisi oloani sen paremmaksi. Huomenna kuitenkin aloitan todellisen työskentelyn, kunhan ensin selviän ruotsin kuuntelusta. Se saattaa mennä huonosti, koska en äskeisen harjoittelun perusteella osaa juuri mitään. Onneksi kihlattuni tulee käymään ensi viikolla ja saan hieman irtautua arjesta.

Yleisesti ottaen on muuten ollut aika kiireistä. Viikonloppuna talo oli täynnä ihmisiä ja elämää, enkä tietenkään ehtinyt ja jaksanut lukea. Nyt sitten talo on kokonaan tyhjä; ainoastaan kissa on lisäkseni paikalla ja sekään ei saa tulla kuin eteiseen. Hieman hiljaista ja autiota, mutta kyllä tähänkin tottuu. Mutta nyt on pakko lopetella ja mennä nukkumaan. Menee muuten teksti vielä sekavammaksi ja huominen koe vielä huonommin.

Shoppailua ja kauniita sanoja

Tänään lähden kaupoille. En ole aikoihin pääsyt shoppaamaan, mikä ei sinänsä ole huono asia. En ole mikään himoshoppaaja, joka kuluttaa satasen toisensa perään vaatekauppoihin. Tykkään hienoista vaatteista, mutta hankin ne yleensä alekoreista. Sieltä löytyy yllättävän kivoja vaatteita, kunhan jaksaa ja osaa vain etsiä. Joku kauhistuttavan näköinen vaate voi olla ihan nätti päällä. Toisaalta siellä on välillä niitä oikeita kaammotuksiakin.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen seurannut syömishäiriöisten blogeja ja ne ovat saaneet miettimään tätä vinoutunutta maailmaa. Ilman liian korkeita kauneusihanteita jokainen voisi tuntea itsensä hyväksi sellaisenaan. Valitettavasti se ei mene niin. Ja kun sitten lähdetään etsimään tätä "täydellisyyttä", niin usein unohdetaan mikä elämässä oikeasti on tärkeätä. Ei osata enää nauttia ystävien seurasta ja unohdetaan iloita elämän pienistä asioista. Itse yritän omalta osalta nauttia elämästä; hyvän maun rajoissa tietenkin. Elämää ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi, vaan elettäväksi. Onpa sitten ainakin jotain miettimistä, kun on vanhainkodissa. Ja jotain kerrottavaa.