Pitkästä aikaan hieman kuulumisia.:>

Elämässä on tapahtumassa suuria muutoksia ja ne samalla jännittää ja pelottaa. Aluksi hieman menneistä. Sain yo-kirjoitukset loppuun<3 Se tuntuu vaan niin mahtavalta, kun lukio on viimein ohi. Nyt on kuitenkin tarkoitus miettiä tulevaisuutta hieman vakavammin ja hakea opiskelemaan. Olen jo suunnitellut toimintaterapeutin alaa, koska se vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Voisin hyödyntää siinä niin taiteellista lahjaani kuin taitoani tulla toimeen monenlaisten ihmisten kanssa. Jatkuva sosiaalisuus kuitenkin hieman hirvittää, koska olen hieman erakko. Se voisi koitua taakaksi parisuhteelle, jos työpäivän jälkeen haluaisin olla vain omissa oloissani. No mutta siihen on niin pitkä aika, että en viitsi murehtia. Ja kasvan varmasti myös henkisesti jonkin verran ennen sitä.

Sitten taas hieman menneitä tapahtumia. Olin kihlattuni luona muutamia päiviä ja paruhteemme sai tosissaan uutta potkua. Ei se koskaan kuollut ole ollut, mutta riidat ovat syöneet välimatkaan yhdistettynä aika paljon siitä. Nyt kuitenkin suunta on parempaan ja osasyynä siihen oli se, että sain Kullaltani ruusun, joka tuli todellakin täysin yllätyksenä kesken singstarin.:D Spontaania ja ihanaa<3 Sitten käytiin vielä syömässä kiinalaisessa. Ruoka oli hyvää ja seura vielä parempaa<3 Ja niin edelleen..

Ja sitten vähän vakavampiin asioihin. Olen nyt miettinyt hieman tätä uskoa ja uskonelämää ja kuinka ne saisi hieman virkeämmäksi. Olen jo pitkään pohtinut sellaisen vihkon tekemistä, johon kirjoittelen tärkeitä opetuksia ja rukouksissa tulleita ajatuksia. Niitä on sitten myöhemmin hyvä puida ja niistä saa uutta voimaa. Nyt vaan pitää muistaa toteuttaa tämä suunnitelma.

Asiasta kukkaruukkuun. Painoni on noussut enkä oikein tykkää siitä. Olen ollut ikäni laiha ja siksi painoni nousu on myös ulkoapäin huomattu. Ulkoinen palaute ei kuitenkaan ole syynä siihen etten pidä painon noususta, vaan se etten ole tottunut siihen. Tuntuu erilaiselta ja näyttää myös. Siksi ajattelin yrittää hieman laihduttaa ja ajatusten osalta se on jo alkanut onnistua. Mieleni tekee enemmän terveellistä ruokaa kuin karkkeja ja herkkuja. Ainoa ongelma on, etten omista puntaria. Siksi en yhtään tiedä miten paino heittelee milloinkin, mikä on toisaalta hyvä. Kultani luona on kuitenkin puntari ja ajattelin siksi punnita siellä, kun välillä käyn. Silloin muutos näkyy, jos sitä on johonkin suuntaan tullut. Ja osaan myös pitää tämän painon pudotuksen hallinnassa, etten sorru liiallisuuksiin (onneksi se on vaikeaa, koska tykkään niin syödä<3).

Ja sitten suurimpaan muutokseen. Lauantaina on edessä muutto täältä Kymenlaaksosta Pohjanmaalle. Väli on suuri, mutta koska lapsuuteni elin Pohjanmaalla, on se kuin paluu juurille. Tämän viikon kuitenkin joudun pakkailemaan ja heittämään kaiken turhan roskiin. Rankkaa se tulee olemaan, mutta olisi se kuitenkin joskus tullut eteen. Ja jos saan kerättyä tarpeeksi rahaa (ja pääsen töihin ja saan opiskelupaikan), niin muutto syksyllä tulee olemaan helpompi. Sitäkin hieman jännityksellä odotan. Kultani ei sivarin takia pääse mukana muuttamaan, mutta onneksi välimatka kuitenkin lyhenisi ja siihen on jo osaltaan tottunut. Ja onhan sitten aina se välivuoden mahdollisuus, jonka ehkä käytänkin.:>

Nyt kuitenkin väsyttää niin, että on pakko painua nukkumaan. Vi ses!