Töitä! <3

Sain töitä.^^ Kaikki tämä työ, vaiva ja tuska ei sittenkään ollut turhaan. Kiitos Herralle! Ja niille muutamalle ihmiselle, jotka kannustivat aktiivisuuteen. Nyt voin nauttia kesästä ilman, että tarttee stressata tulevaa. Voi tulla töistä ja olla oikeasti vapaalla.^^ Tämä alituinen kotona olo ja "vapaa" ei nimittäin ole lainkaan rentouttavaa, koska sitä on päivästä toiseen. Se on pikemminkin uuvuttavaa. Kaipaan jo jotain säännöllisyyttä sekä rytmiä ja jotain, millä saan elämälle taas jonkin tarkoituksen. Tämän viikon kyllä vielä saan levätä ja aion ottaa siitä kaiken irti<3 Torstaina lähden ehkä Kultani luo ja suuntaamme todennäköisesti Vappugospeliin Kouvolaan. On vaan niin ihanaa ottaa rennosti tietäen, että tulevaisuus on ainakin osittain turvattu<3 Mutta nyt laitan uutta huonetta kuntoon ja taidan lähteä sitten pihalle nauttimaan tästä kauniista keväästä! Moimoi.^^

Jotain uutta ja joitain vanhaa.(:

Kiitokset kommenteista!(: Vastaukset löytyy tästä blogista, kun laiskana kirjoitin ne samalla kertaa.:D Mutta nyt niitä kuulumisia.

Töitä ei oo kuulunut ja se vähän stressaa. Jos en saa töitä ja pääsen kuitenkin opiskelemaan, niin elämästä voi tulla aika tiukkaa. Vanhempienkaan tuella ei viitsisi koko ajan elää. En muutenkaan tykkää elää muiden kustannuksella, kun siitä tulee niin helposti tunne että jään niin paljon velkaa.

Ja muuton osalta kuuluu hyvää. Vanhalle talolle on ostaja ja uusi talo on jo valmiina. Kaikki sujuu niin hyvin kuin vain voi. Jumala kyllä oikeasti pitää omistaan huolen, eikä silloin ole väliä onko lama vai ei. Se tuntuu ihmeelliseltä, mutta kasvattaa luottamusta. Itsellä se on kyllä vähän heikoilla, kun tulevaisuus on niin hämärä. En edes ole varma sovellunko sille alalle, minne olen hakemassa. Vaikka sain aiemmin jo sanan siitä että kaikki järjestyy, niin silti tulevaisuus pelottaa. Entä jos kaikki ei menekään niin kuin pitää? Mutta on vain pakko luottaa siihen, että kaikki sujuu niinkuin on tarkoitus. Siihen asti ei auta kuin odottaa kärsivällisesti.

Asiasta kukkaruukkuun, rakastan tätä kevättä. Kun aurinko paistaa ja luonto alkaa heräillä, niin on niin ihanaa kävellä pitkin pikkuteitä ja vain olla. Luonto on ainoa paikka, missä kukaan ei vaadi mitään tai ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Siellä vain kaikki jatkaa samaa tuttua rataa murehtimatta sen enempää menneitä kuin tuleviakaan. Tässä maailmassa vaan unohtuu helposti mikä oikeasti merkitsee.

Tästä tuli kyllä hieman raskas postaus.:D Väsymyksellä on varmaan osansa asiaan. Mutta toivottavasti seuraava on kevyempi. Kuulumisiin siis! (: