Kihlattuni lähti tänään kotiin. Ikävä jo nyt. Välimatkassa on se ongelma, että ei voi noin vain rynnätä kultansa luo. Onneksi muutamme yhteen jossain vähän yli vuoden päästä. Vaikka onhan se varmaan jo yhdessä asumista, jos näkee joka viikonloppu ja asuu "omassa" asunnossa? Tai en tiedä. Saa nähdä sitten myöhemmin miten kaikki järjestyy. Naimisiin ei varmaan mennä ihan vielä tänä kesänä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa..
Tänään näin ambulanssin ja muita autoja kaupan luona. Varmaan kolari tai jotain. Onko normaalia, etten välittänyt siitä juurikaan? Se ei kyllä näyttänyt kovin pahalta ja tilanne oli jo ohi. Silti sen olisi kai pitänyt herättää jonkinmoista järkytystä. Silti vain suhtauduin kuin normaaliin jokapäiväiseen asiaan. En ymmärrä.. Tai sitten kaikki johtui vain väsymyksestä. Onneksi tänä yönä pääsen eroon univelasta, jonka jälkeen tilanne varmaan normalisoituu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti