Uskovaiset : tiukkiksia ja nipottajia?

On se hassua kuinka ihmiset luokitellaan sen mukaan, mistä pitävät tai mitä tekevät. Esimerkiksi uskovaisena minulla on ollut jonkin verran vaikeuksia ihmisten suhtautumisen kanssa. Uskovaisena saa usein leiman, vaikka sitä ei suoraan sanottaisikaan. Kaikki suhtautuvat hieman eri tavalla, kuin silloin jos sanot olevasi samanlainen kuin muut. Uskovaisiin liittyy myös hyvin paljon ennakko-odotuksia. Tämän blogin avulla haluaisin hieman karsia näitä ennakkoluuloja, ja ehkä kuilu uskovaisten ja muiden välillä kapenisi. Uskovaiset ovat myös ihmisiä siinä missä muutkin. Ja kyllä uskovaisetkin osaavat pitää hauskaa. Tästä aiheesta lisää sitten myöhemmin. Nyt pitää lähteä ulos hieman liikkumaan ja haukkaamaan raitista ilmaa.

PS. Tämänhetkiset kaverini ovat suhtautuneet uskooni hyvin. En ole saanut juurikaan sanomista tai vinoilua.

Täällä taas

Kihlattuni lähti tänään kotiin. Ikävä jo nyt. Välimatkassa on se ongelma, että ei voi noin vain rynnätä kultansa luo. Onneksi muutamme yhteen jossain vähän yli vuoden päästä. Vaikka onhan se varmaan jo yhdessä asumista, jos näkee joka viikonloppu ja asuu "omassa" asunnossa? Tai en tiedä. Saa nähdä sitten myöhemmin miten kaikki järjestyy. Naimisiin ei varmaan mennä ihan vielä tänä kesänä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa..

Tänään näin ambulanssin ja muita autoja kaupan luona. Varmaan kolari tai jotain. Onko normaalia, etten välittänyt siitä juurikaan? Se ei kyllä näyttänyt kovin pahalta ja tilanne oli jo ohi. Silti sen olisi kai pitänyt herättää jonkinmoista järkytystä. Silti vain suhtauduin kuin normaaliin jokapäiväiseen asiaan. En ymmärrä.. Tai sitten kaikki johtui vain väsymyksestä. Onneksi tänä yönä pääsen eroon univelasta, jonka jälkeen tilanne varmaan normalisoituu.

Loma<3

Ihanaa kun viimein alkoi lukuloma kunnolla<3 Tänään pitää toki lukea, mutta saa valvoa ja herätä koska huvittaa. On vaan jotenkin vapaampi olo. Väsyttää vaan. Viime yö meni ketuiksi stressaamisen takia. Heräsin taas aikaisin aamulla panikoimaan sitä kuuntelua. Ja miten se meni? Sitä en tiedä. Kuuntelu itsessään tuntui helpolta, mutta kysymykset ei. Ei riittänyt enää perusidean hahmottaminen, vaan olisi pitänyt osata jotain sanojakin. No, aina ei voi voittaa. Panostan sitten kirjalliseen.

Pääsin tänään viimein lenkille. Olen ollut sairaana, minkä takia en ole juurikaan päässyt ulkoilemaan. Nyt pääsin ja kelikin oli mitä ihanin. Kevätkin on jo tulossa ja se näkyy ja tuntuu tällaisina ihanina kevät-/talvipäivinä. Harmi vaan, että on kamalan liukasta; meinasin rypäistä jo portailla. Että näin. Onneksi tiet oli paremmassa kunnossa. Huomenna sitten uudelleen, jos olisi vähän pirteämpi olo. Nyt väsyttää.

Stressiä ja saamattomuuden tunnetta

Kokeita tiedossa. Olen lukion viimeisellä ja lukuloma alkoi jo, mutta nyt alkoi myös stressi ja laiskuus. Tuntuu etten osaa enää mitään enkä saa mitään hyvää aikaan. Vaikka lukisin en varmaan tuntisi oloani sen paremmaksi. Huomenna kuitenkin aloitan todellisen työskentelyn, kunhan ensin selviän ruotsin kuuntelusta. Se saattaa mennä huonosti, koska en äskeisen harjoittelun perusteella osaa juuri mitään. Onneksi kihlattuni tulee käymään ensi viikolla ja saan hieman irtautua arjesta.

Yleisesti ottaen on muuten ollut aika kiireistä. Viikonloppuna talo oli täynnä ihmisiä ja elämää, enkä tietenkään ehtinyt ja jaksanut lukea. Nyt sitten talo on kokonaan tyhjä; ainoastaan kissa on lisäkseni paikalla ja sekään ei saa tulla kuin eteiseen. Hieman hiljaista ja autiota, mutta kyllä tähänkin tottuu. Mutta nyt on pakko lopetella ja mennä nukkumaan. Menee muuten teksti vielä sekavammaksi ja huominen koe vielä huonommin.

Shoppailua ja kauniita sanoja

Tänään lähden kaupoille. En ole aikoihin pääsyt shoppaamaan, mikä ei sinänsä ole huono asia. En ole mikään himoshoppaaja, joka kuluttaa satasen toisensa perään vaatekauppoihin. Tykkään hienoista vaatteista, mutta hankin ne yleensä alekoreista. Sieltä löytyy yllättävän kivoja vaatteita, kunhan jaksaa ja osaa vain etsiä. Joku kauhistuttavan näköinen vaate voi olla ihan nätti päällä. Toisaalta siellä on välillä niitä oikeita kaammotuksiakin.

Asiasta kukkaruukkuun. Olen seurannut syömishäiriöisten blogeja ja ne ovat saaneet miettimään tätä vinoutunutta maailmaa. Ilman liian korkeita kauneusihanteita jokainen voisi tuntea itsensä hyväksi sellaisenaan. Valitettavasti se ei mene niin. Ja kun sitten lähdetään etsimään tätä "täydellisyyttä", niin usein unohdetaan mikä elämässä oikeasti on tärkeätä. Ei osata enää nauttia ystävien seurasta ja unohdetaan iloita elämän pienistä asioista. Itse yritän omalta osalta nauttia elämästä; hyvän maun rajoissa tietenkin. Elämää ei ole tarkoitettu tuhlattavaksi, vaan elettäväksi. Onpa sitten ainakin jotain miettimistä, kun on vanhainkodissa. Ja jotain kerrottavaa.