Ajatuksia

Tyhjiö. Jäljellä ainoastaan kuollut ja hiljainen maa. Milloin ihmisistä tuli petoja toisiaan kohtaan? Milloin päästäkseen huipulle oli murjottava jokainen vastaantuleva alleen? En ollut koskaan nähnytkään huippua. Olin joskus saanut katsella sitä kaukaa muiden joukossa ja seurata vierestä, kun yksitellen meistä jokainen kaatui muiden jalkoihin. Olisin halunnut huutaa ja taistella, mutta suunnaton epätoivo oli lamauttanut jokaisen jäseneni. Kuin nurkkaan ajettu eläin, millä ei ollut enää mitään toivoa tulevasta.

Olin ollut yksi niistä onnekkaista, jonka polkua oli rakennettu etukäteen. Suurimmat kivet oli raivattu pois, jäljelle jäi vain sisäinen taistelu. Ikuinen kaksintaistelu sen välillä mitä pitäisi olla ja mikä todella olisi ollut oikein. Jos saisin valita, olisin nostanut jokaisen näistä kaatuneista ylös. Se mitä näin näiden kaatuneiden silmissä oli jotain niin kaunista ja todellista. Jotain millä on voima muuttaa koko maailmaa. Siellä piili kauneutta, mistä tässä maailmassa ei ollut tietoakaan. Silti yksi toisensa jälkeen sain nähdä tuon liekin sammuvan. Miten nuo nälkäiset sudet toisiaan tukien söivät jokaisen meistä, sen mitä enää oli jäljellä.

Silloin päätin nousta ja taistella. Ensimmäistä kertaa elämässäni nousin jaloilleni ja katsoin pahinta pelkoani silmästä silmään. Huomasin tuon ulkoisen kovan kuoren murenevan kuin tuhkan. Jäljelle ei jäänyt mitään. Pelko ja viha valtasivat jokaisen pedon ja ne kerta toisensa jälkeen lähtivät raivokkaaseen hyökkäykseen. Nostin katseeni taivaalle ja lausuin pienen ja huomaamattoman rukouksen. Vaikka kuolisin, kuolisin ainakin sen puolesta mihin todella uskoin. Tunsin jokaisen hampaan puraisun, jokaisen kynnen raapaisun, mutta kipua en tuntenut.

En tiennyt kuinka kauan taistelua oli kestänyt. Elin siinä ja nyt. Odottamatta enää tietä ulos, sitä vähiten halusin. Havahduin vasta, kun kirkas valo valaisi läpi jokaisen jäljellä olevan olennon repien kaiken turhan ja tarpeettoman. Jäljelle jäi pieni joukko olentoja ja syvempi rauha, mitä olin ikinä eläessäni tuntenut.

Hiljalleen jokainen näistä ryhtyi yhteiseen hiljaiseen lauluun. Siinä laulussa oli jotain haikeaa ja surullista. Kysymättäkin tunsin mistä siinä oli kyse. Se oli itkua kaikkien näiden petojen puolesta, petojen jotka olivat jokaista jäljelle jäänyttä raadelleet ja sortaneet. Jokaisen joka oli millä tahansa keinoin aiheuttanut näille kipua. Silti se rakkaus, se mikä paloi jokaisessa jäljelle jääneessä, sulatti kaiken heidän kokemansa vääryyden. En voinut kuin painaa hiljaa pääni ja hiljalleen, hyvin hiljalleen, ryhdyin laulamaan…

Kirjajuttuja

Heippa pitkästä aikaan! :)

Kaikki on sujunut melko hyvin. Sain jatkaa siellä kesätyöpaikassa ja teen nyt muutamia vuoroja viikossa koulun ohella. Välillä se on aika uuvuttavaa, mutta ainakaan ei tarvitse murehtia raha-asioita. :) Muilta osin menee ihan hyvin, rakastan tätä syksyistä synkkyyttä<3 Vaikka se tuokin välillä lisäväsymystä, antaa se samalla syyn sytyttää kynttilöitä ja käpertyä viltin alle mukavan kirjan kanssa. Olen nimittäin pitkästä pitkästä aikaa innostunut uudelleen lukemisesta. Tänäänkin pengoin kirjahyllyä edes takaisin ja lueskelin muutamia kirjoja, mitä sattui tulemaan vastaan. Kirjojen lukeminen on ollut pienestä asti rakas harrastus aika suurilta osin äitini aktiivisuuden ansiosta, joka jaksoi aina raahata meidät kirjastoon hakemaan ja ostamaan kirjoja. Nyt lähiaikoina nuo kirjat ovat valitettavasti saaneet homehtua hyllyn pohjalla. Opiskelu- ja työkiireiden keskellä ei ole löytynyt sopivaa inspiraatiota tarttua niihin. Nyt tilanne on sen verran tasaantunut, että jaksaa taas uppotua niiden ihanaan maailmaan. :)

PS. En ole varmaan kertonut, mutta menin naimisiin tänä keväänä. Vähän jännitti tulla rouvaksi näin nuorena... :) Se kuitenkin tuntui luontevalta ja parhaimmalta ratkaisulta.

Hiljaisuus (Vanhan ystävän muistolle)

Elämä on lyhyt. Vaikka kuinka yrittäisimme emme ehdi näkemään ja kokemaan kaikkea mitä haluaisimme. Siksi usein unohdamme miten tärkeä jokainen hetki tällä matkalla on. Usein elämme sankassa sumussa, omien rutiiniemme vankina. Emme osaa arvostaa miten hyvin asiat ovat ennen kuin kaikki menee pieleen. Myöskään ahdingossa emme pysty näkemään miten kauniilta maailman näyttääkään kaiken kokemamme opettamana. Siksi nautitaan kaikki hetkistä, ihmisistä jotka jaksavat kulkea rinnallamme ja yritetään myös huomata ne, jotka kulkevat hiljaa muiden varjoissa. Unohdetaan edes hetkeksi oma hyvinvointi ja miten paljon vielä voisi saada lisää, pysähdytään katsomaan ja kuuntelemaan. Koska suurin rakkaus ei kulje kuuluttaen olemassaolostaan, vaan se elää hiljaa kaikkien meidän sydämissä..<3

Whatever it takes

No matter what it takes
I'm ready to go through
The sweat and pain
Tu fullfill my dreams
And even if I never get that far
I'll get my pockets full of love
Full of people joy and pain
And when my time comes
I know that my path
No matter how it went
Had a reason
And destination
Even if it was just to get
One person to smile
And feel loved again...

Eteenpäin..

Sain kesätöitä! :) Kauheesti niistäkin ehdin jo stressaamaan. Nyt teen koulun ohella jotain vuoroja ja kesällä sitten täyspainosesti. Tuntuu vaan, että kohta iskee flunssa, eikä ois varaa olla pois töistä. Kauheesti stressiä koulusta ja en vaihteeksi osaa mennä ajoissa nukkumaan.. :)

Asiasta toiseen, oon taas miettiny sitä painon pudotusta. Se on niin helppo aloittaa, mutta hankala viedä loppuu. Oon jääny karkkiinkin ihan totaalisesti koukkuun, mikä ei oo kauheen hyvä juttu tän laihdutuksen kannalta. Toi kuva nyt on muodista, mutta ihan mallinlaihaksi en todellakaan halua. Silleen sopivasti vaan.. :)

Ihanaa kevättä kaikille!<3

Ajateltavaa.. :)

Pidetään huoli siitä, ettei kukaan ole yksin tässä maailmassa <3

Confused

Jotenkin vaan vähän ristiriitainen olo... Maailma on välillä hankala paikka elää. Yleisesti ottaen kaikki on hyvin, mutta tuntuu kun eläisin jotain välivaihetta. En oikein tiedä mihin suuntaan mun kuuluisi tästä kulkea. Pitäisi vaan osata luottaa, mutta sekään ei aina ole niin helppoa.. Välillä vaan haluaisi heittäytyä virran mukaan ja lakata murehtimasta asioista, mutta silloin saattaisin ajelehtia määränpään ohi.